Helppo talviretki Nammalakuruun

Vuoden 2021 ensimmäisenä viikonloppuna allani narisi pakkaslumi, kun nostin rinkan selkääni ja lähdin hiihtämään keskelle lumoavaa kaamosmaisemaa. Aloitin vuoden rennolla talviretkellä Nammalakuruun, yhteen suosikkipaikoistani Pallas-Yllästunturin Kansallispuistossa. Olin pakannut rinkkaani kameran, tupayöhön sopivan varustuksen sekä sopivasti ruokaa yhden yön retkelle.

Nousin tuntureiden syleilyyn Raattaman Vuontisjärveltä, josta Nammalakuruun suunnistaminen on helppoa eikä hiihtomatka venähdä mahdottomaksi, vaikka onkin pelkkää ylämäkeä. Yhteen suuntaan matkaa kertyy noin kuusi kilometriä ja tunturiin pääsee talven etenemisestä riippuen latupohjia pitkin. Itse käännyin Vuontisjärven lounaispuolelta juuri ennen latupohjaa ojan eteläpuolta kulkeneelle kelkkauralle, jota pitkin sain kivuta ylöspäin autuaassa rauhassa.

Nousin kohti hattaraista maisemaa päivänvalon huvetessa. En pitänyt kiirettä ja vaihdoin kuulumisia muiden kulkijoiden kanssa, joita ei ollut ruuhkaksi asti. Sain kuulla, että myös edellisenä yönä Nammalatuvan lämmöstä oli nauttinut yksinäinen retkeilijä, olipa joku pohrannut umpisessa saunanlämmityspuuhiin aina Hannukuruun asti.

Puurajaan noustessani aikaa oli kulunut jo reilusti toista tuntia. Viimeinen valonkajo riitti johdattamaan minut Montellin majalle, jolle Saivo- ja Vuontiskeron välistä Röyninkurua kulkeva retkeilijä ensimmäisenä päätyy. Kävin hyvästelemässä juuri puurajan yläpuolella sijaitsevan suloisen tuvan, sillä tätä kirjoittaessani alkuperäinen mökki on lukittu ja sen pihapiirissä retkeilijöitä palvelee uudenkarhea kota.

Montellilta Nammalakuruun ei ollut enää pitkä matka, ehkäpä reilu kilometri. Kulkija joutuu nousemaan vielä pienen hetken Saivokeron vierelle, jonka lakipisteestä horisonttiin piirtyy jo Pallasten uniikki profiili. Maisemaa ihaillessa laskin kohti tuvan lämpöä ja rauhallista iltaa. 

Nammalakurun tuvasta löytyy kaksi puolta, joista toinen toimii varaustupana ja toinen kaikille avoimena autiotupana. Erityismaininnan ansaitsee myös tupien väliin jäävä kuivaushuone, jonka kamina on pelastanut kerran jos toisenkin vaeltajien tunturissa kostuneet varusteet.

Vuoden ensimmäisenä viikonloppuna varaustuvan puoli oli tyhjä, mutta autiotuvassa yöpyi kanssani toinen yksinäinen hiihtäjä, joka oli urheasti avannut latua tunturissa kulkevaa kesäreittiä myötäillen aina Pallakselta asti. Pallakselta Nammalakuruun kulkee myös alavamman maan latu, jota pitkin Nammalakuruun virtaa useita päiväretkeläisiä nauttimaan eväitä tuvan suojiin. 

Aamulla heräsin taianomaiseen valonkajoon. Ihailin maisemaa maalannutta kuunkajoa ikkunan takaa aamupuuroa vatsaani kauhoen, heti kattilan tyhjennettyäni lähdin ulos ihailemaan päivän sarastusta.

Hitaan aamun jälkeen hiihtelin kohti Montellin majaa, jonka pihalla pidin lounastauon tuvan kuhistessa päiväretkeilijöitä. Juhlistin vielä kaamoksen päättymistä kipuamalla ilman rinkkaa Vuontis- ja Keräskeron väliseen satulaan, jossa tervehdin vuoden ja kevättalven ensimmäistä auringonnousua. Viimeisten valonsäteiden saattelemana nappasin tuvalta tavarani ja aloitin matkan kohti Vuontisjärveä. 

Hiihdin varmasti hölmö virne naamallani, sillä päivä – ja koko retki – oli uskomattoman kaunis ja rauhallinen. Kaamosta parhaimillaan! 

Yksinkertaisilla varusteilla talviretkeilyn makuun

Koska suunnittelin viettäväni yön tuvalla ja reitti oli minulle tuttu, uskalsin lähteä liikkeelle kevyellä varustuksella. Rinkastani löytyi yöpymisvarusteiden lisäksi lämpimät taukovaattet, termarillinen lämmintä juotavaa, kevyt kaasukeitin ja lusikka, reilusti ruokaa ja herkkuja, sekä jokaisen retken välttämättömyydet: pieni ensiapupakkaus itselleni ja varusteille, otsalamppu, tulentekovälineet ja kompassi. 

Köykäinen rinkka kulki mukana ahkiota sutjakammin ja kokemus talvisesta reppuretkeilystä oli positiivinen. Reitiltä puuttui kuitenkin syvä umpihanki, jossa ylimääräinen paino kulkee ehkä pulkassa selkää miellyttävämmin.

Silti, talvella ei tule pakata liian kevyesti, omat taidot kannattaa aliarvioida sekä olosuhteet ottaa liiankin vakavasti, sillä riskit ovat kesä- ja syysretkeilyä suuremmat! Pysytkö lämpimänä ja ravittuna, jos et pääse tuvalle asti? Entä jos eksyt kaamokseen? Tai loukkaanut? Pohdi ainakin nämä skenaariot läpi, sekä varaudu niihin!

Retken hiihdin splitboardilla, vaikka vapaalaskut päätin jo ennen tunturiin kipuamista jättää seuraaviin seikkailuihin. Nousukarvojen ansiosta ylämäkeen hiihtäminen oli vaivatonta rinkasta huolimatta, vaikka luisto ja sitä myöden vauhti eivät päätä huimaa. Ehkä parempi niin, sillä vanhojen viisauksien mukaan talviretkellä pitää edetä niin hitaasti, ettei hiki pääse kylmettämään hiihtäjää?

Vapaalaskuharrastuksen myötä olen tykästynyt nousukarvoilla hiihtelyyn niin kovasti, että myöhemmin talvella hankin täyspitkät skinit myös tunturisuksiin (joilla suosittelenkin hoitamaan hiihtoretket, jotta laskuvälineet säilyy kunnossa vauhdikkaampia reissuja varten). Enää ei lipsu, edes ahkiota vetäessä!

Latujen ollessa auki Vuontisjärveltä Nammalakuruun hiihtely sujuu ehkäpä myös tavallisilla murtsikkasuksilla, jonka lisäksi tunturiin pääsee myös lumikengillä, kunhan varoo tallomasta latuja. Jos turvautuu ahkion sijasta rinkkaan, löytää alleen jonkin sortin sivakat, hankkii etukäteen paikan varaustuvasta ja pakkaa matkalle tarpeeksi lämmikettä, pääsee kokenut kesäretkeilijä hyvällä kelillä nauttimaan talviretkeilyn lumosta ilman erikoisempia varustehankintoja. 

Retkelle Vuontispirtiltä

Retken lähtöpaikka sijaitsi tuntureiden itäpuolella, eteläisemmän Vuontisjärven rannalla, Hetta-Pallas -reitin puolivälissä. Paikka on mielestäni yksi parhaista Ylläs-Pallas Kansallispuistoon suuntautuvien retkien lähtöpisteistä, sillä sieltä pääsee suoraan Hetta-Pallas -välin parhaimpiin maisemiin. Sijainti on syrjäinen, eikä se jää sattumalta matkalle, mutta jo ajomatkalla voi nauttia pohjoisen tunnelmasta. Etelästä päin saavuttaessa Pallasjärven jälkeen tunturimaisemat aukeavat tunturimaisemat kirvoittavat ihastelua ja suloinen Raattaman kylä hurmaa kulkijan. 

Auton voi jättää Vuontisjärven pysäköintialueelle. Varaudu siihen, että tilaa ei ole loputtomasti, jonka lisäksi lumilapio on oiva vakiovaruste jokaiselle pohjoisessa autoilevalle. Vuontisjärveltä löytyy myös Vuontispirtti, josta olen joskus onnistunut ostamaan kahvin kotimatkaa piristämään.

Ajankohtaisen latutilanteen voi tarkistaa InfoGisistä, mutta lähtijän tulee aina varautua siihen, että ladut ovat tunturissa tuiskunneet umpeen ja kadonneet. Varauduthan retkille aina lämpimillä taukovaatteilla, lisäenergialla, suunnistustaidolla, kartalla sekä kompassilla. Älä myöskään lähde avotunturiin uhmaamaan huonoa keliä, vaan odota parempaa päivää. Pidä silmällä sääennustetta, erityisesti tuulta, näkyvyyttä ja myrskyjä.

Herättikö teksti kommentteja tai kysymyksiä? Vastaan mielelläni Instagramissa, sekä ihastelen teidän talviseikkailuja!