Kuinka pysyä kuivana sateisilla retkillä?

Tiedättehän, miltä telttaan ropiseva sade kuulostaa? Yleensä pahemmalta kuin onkaan — vaikeinta sadepäivissä on ajatus märistä varusteista. Koiranilmalla retkeily on jopa mukavaa, jos jaksaa toimia aktiivisesti. Tästä tekstistä löydät oivalluksia ja niksejä, joita sateiset seikkailut ovat minulle opettaneet. 

“Laplandsleden, Södra Storfjället, Ruotsi. Maaliskuu 2022.

Aamulla kaadoin ahkion pohjalta ehkä toistakymmentä litraa vettä hangelle ja pohdin, että tätä en olettanut talvivaelluksella tekeväni. Ulkoilmassa ympäristöä ei kuitenkaan voi hallita, joten on parempi oppia sopeutumaan. Ehkä ensi yönä tajuan kääntää pulkkani ylösalaisin? Onneksi voimme viettää välipäivää vaeltamisesta, joten päätin viettää tovin pohtien kuinka retkeilystä voi tehdä mukavempaa sateella. Toivottavasti tästä syntyy teksti, josta on iloa sinulle ja minulle!”

Varusteet: ole luova

Varustemateriaalit vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti kastut. Kalleimmalla kuoritakilla ostat lisäaikaa, mutta kastut silti, jos taivas ammottaa avoinna koko päivän ja ilmankosteus muistuttaa sademetsää. Siksi tärkeämpää onkin se, kuinka hyvin tunnet varusteidesi ominaisuudet ja osaat hyödyntää niitä. 

Vaatteet

Vaatetuksen osalta kerrospukeutuminen on tie onneen, kuten aina retkeillessä. Itse käytän kuorikerroksen alla villaa, joka hylkii luonnostaan kosteutta. Merinovillainen kerrasto tuntuu ihoa vasten lämpimältä myös kosteana, sekä kuivuu nopeasti. Paksumpi villapaita tuo lämpöä ja toimii mielestäni hyvänä eristeenä märän kuorikerroksen ja aluspaidan välillä. Jos välikerroksia tarvitsee vielä enemmän, kannattaa kokeilla lisätä niitä villapaidan alle. Kerroksia sovitellessa kannatta myös muistaa, että väljyys tuo lämpöä, sekä auttaa alempia kerroksia pysymään kuivempana. Mitä enemmän painetta kuorimateriaaliin kohdistuu (oli se sitten vaatteen kireyttä tai ulkopuolelta tulevaa hankausta), sen nopeammin materiaali alkaa kostumaan läpi.

Hankalin materiaali kostealla kelillä on untuva, oli se kosteuskäsiteltyä tai ei. Kastuessaan untuva litistyy, eikä enää lämmitä. Kevytuntuvatakin sijasta Pohjoismaissa retkeilevän kannattaa harkita synteettistä eristetakkia, joka lämmittää myös kosteana. Jos mukana on untuvaa, kannattaa sitä varjella kosteudelta. Itse käytän sydäntalvea lukuunottamatta untuvavaatteita vain leirissä, muuten pidän ne kuivapussissa suojassa sateelta.

Yleisesti, mitä useampi kerros varusteessa on, sen helpompi on kuivata. Paksu ja litimärkä varuste mahdotonta kuivata, mutta vaihtovuorella varustettu mono tai rukkanen kuivuu helpommin, jonka lisäksi mukana voi pitää varavuoria. Ei ole sattumaa, että huopakumpparit ovat talviretkeilijöiden suosiossa.

Kenkien valinta aiheuttaa yleensä päänvaivaa. Itse annan yleensä sulan maan aikana varpaideni kastua. Pidän kuitenkin huolen, että jalkani ovat lämpimät ja kuivat vähintään kahdeksan tuntia päivästä välttääkseni ongelmia! Päiväretkillä suosin myös kumisaappaita, jotka ovat vaeltamiseen mielestäni hieman liian raskaat. Talvisin allani on monot tai pilkkisaappaat useammalla vuorella – tärkeintä on irroitettavat kerrokset, joita voi vaihtaa ja kuivata.

Makuupussi, teltta ja muut varusteet

Untuvaista makuupussia kannattaa suojella kosteudelta kaikin keinoin. Helpoin on sujauttaa pakkauspussiin muovipussi, jonka sisälle makuupussin survoo. Majoittuessa makuupussia kannattaa varjella teltan seiniltä, joita pitkin kosteus siirtyy helposti makuupussiin. Makuupussia ei kuitenkaan kannata sujauttaa hengittämättömään säkkiin tai bivyyn, sillä myös nukkuessa kehostamme erittyy kosteutta, joka tiivistyy vedenpitävään materiaaliin ja kastelee pussin. Lyhyesti sanottuna: myös makuupussin tulee hengittää.

Talviretkeillessä pidän itse tuplamakuupussista, jolloin kosteus kertyy ulompaan kerrokseen. Käytän uloimpana synteettistä retkipeittoa, joka kestää hyvin kosteutta ja jonka pakkaan erikseen. Näin sisempi lämmin untuvapussi pysyy kuivempana. 

Teltassa suurimman kosteusongelman aiheuttaa kondensio, eli hengityksestä teltan seiniin tiivistyvä kosteus. Kondensiota voi välttää huolehtimalla, että ilma kiertää eli tuuletusräppänät ovat auki. Teltta kannattaa pystyttää ilmavalle, kuivalle paikalle, sekä mahdollisuuksien mukaa antaa kuivua ovet avoinna ja tyhjänä. Toiset sanovat myös, että tunnelitetta tulisi pystyttää teltan jalkopääty tuuleen päin, jolloin hengitysilma kulkee eteistilaan ja oviaukkoon kautta ulos. 

Telttaa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota lattiamateriaalin vedenpitävyyteen, sekä teltan käyttötarkoitukseen ja -ympäristöön. Kaksikerrosteltassa on erillinen ulko- ja sisäteltta, jossa märkä ulkoseinä pysyy irti sisäteltasta ja ilma kiertää paremmin. Suurin osa retkeilyteltoista on kaksikerroksisia, mutta erityisesti kevytteltoista löytyy myös yksikerroksisia vaihtoehtoja. Jos teltta ei ole yksikerroksinen, ei ulkoteltan vedenpitävyysarvon tarvitse huidella taivaissa, kuten joskus kuvitellaan. Tärkeämpää on pitää ulko- ja sisäteltta erossa toisitaan, jolloin kosteus ei pääse siirtymään sisälle vaan pysyy uloimmassa kerroksessa.

Aktiivinen kuivaaminen

Kostealla ilmalla varusteet ja vaatteet eivät kuivu itsestään. Päin vastoin, kostea ilma kastelee kuivia varusteita, sillä materiaalien ja ilman kosteus pyrkii tasapainottumaan. Tätä ei kuitenkaan kannata säikähtää, varusteita voi silti kuivata!

Erittäin kostealla kelillä makuupussi sekä muuta varusteet kannattaa pakata vedenpitävästi heti, kun aktiivista käyttöä ei enää ole. Kannattaa myös kiinnittää huomiota, miten ja missä varusteita säilyttää, kuten tekstin alussa esiintyvä ahkiohavainto osoittaa. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys: katso ainakin, ettei varusteet ole taivasalla tai nojaa teltan seiniin, joista kosteus siirry litistyessä läpi. Pakkaa tekstiilit, ruuat, sekä muut kosteutta imevät varusteet tiiviisti kuivasäkkeihin tai muovipusseihin.

Entäpä kuivattaminen? Se onnistuu lämmön avulla. Yksinkertaisin lämmönlähde on oma vartalo – olen usein ihaillut, kuinka sateen tauottua kanssaretkeilijät kirjaimellisesti höyryävät kosteuden haituessa. Tämä onnistuu, jos päälläsi on hengittäviä kerroksia.

Itse yritän yksinkertaisesti pitää kostuneita vaatteita päälläni hieman pidempään. En esimerkiksi vaihda päälleni kuivaa leiripaitaa vaelluspäivän päätyttyä, vaan lisään kerroksia, pysyn liikkeessä ja syön hyvin lämpöä ylläpitääkseni.

Vartalosi kuivattaa varusteita myös yön aikana. Makuupussi on oiva paikka kuivata pieniä ja kosteita varusteita, kuten sukkia. Kuulostaa hurjalta, mutta makuupussiin jalkopäähän sujautetut märät sukat ovat yleensä aamulla kuivat.

Lisävauhtia kuivaamiseen saa ulkoisista lämmönlähteistä, tulen lisäksi käytän usein kuumavesipulloja. Pieni Nalgene -pullo on suosikkivarusteeni, sillä sen voi sujauttaa vaikka taskuun, makuupussiin, sukkaan, rukkaseen tai kenkään kuivattamaan sekä lämmittämään. Erityisesti tulen ääressä tulee kuitenkin kiinnitä huomiota siihen, ettet pilaa varusteitasi: nahka, villa ja tekniset varusteet ovat herkkiä lämmölle. “Missä voi sulaa, sielä nahka kärähtää” ei ole tuulesta temmattu sanonta. Lämpö nousee ylöspäin, joten varusteet kuivuvat usein paremmin ylös ripustettuina, kuin tulen viereen aseteltuina. Muista myös huolehtia ilmanvaihdosta: avaa aina jokin koravusilmaräppänä, jottei haihtuva kosteus muodosta höyrysaunan kaltaisia olosuhteita, jolloin kuivuminen pysähtyy.

Suunnittele ja ennakoi

Kärjistettynä helpoin tapa kuivatella on pysytellä pois sateesta, retkellä tämä tarkoittaa joustavaa suunnitelmaa. Jos aikataulu antaa periksi, kannattaa kaatosateen sattuessa pohtia vaihtoehtoja. Onko järkevämpää pystyttää leiri aiemmin, jotta varusteet säilyvät kuivempana? Vai pääsetkö yöksi tuvan lämpöön?

Erityisesti pitkään jatkuvilla retkillä tulee kosteuden aiheuttamat riskit ottaa tosissaan, pahimmillaan märät varusteet johtavat paleltumiseen.

Yksinkertaisimmillaan tämä on sitä, että seisahdun hetkeksi puun alle, jos kesäinen sadekuuro yllättää. Suuressa mittakaavassa sitä, että yritän suunnitella pidemmille vealluksille ylimääräisen taukopäivän sekä vähintään yhden piipahduksen tuvalla. Näin tiedän, että voin muuttaa suunnitelmia lennosta, sekä kuivatella kunnolla vähintään kerran.

Extra: random niksit

Loppuun keräsin listan satunnaisista vinkeistä, jotka saattavat tehdä sadesäällä retkeilystä miellyttävämpää. Kuten aina, kokeilemalla opit, mikä toimii!

• Kenkiä kuivatessa lämpö haihtuu varren kautta, joten älä lyttää varsia! Myös kengät kuivuvat parhaiten katonrajassa riippuessa. Vanha vinkki on täyttää kengät sanomalehdellä, joka imee kosteutta itseensä.

• Ylimääräisen sukkaparin voi kuivattaa liikkuessa, sujauta ne vartaloa vasten. Itse ripustan sukat yleensä kerrastohousujen vyötärölle.

• Reppujen mukana tulevat sadesuojat suojaavat lumelta ja suurimmilta roskilta, mutta eivät pidä kantolaitettasi kuivana kovin pitkään. Itse annan rinkkani kastua, sillä pakkaan kaiken vedenpitävästi. Useita (kalliita) kuivapusseja ei tarvitse, jos vuoraa rinkan isolla jätesäkillä. Jätesäkin lisäksi pakkaan päällimmäiseksi yhden kuivapussin, johon sujautan kaiken päivän aikana tarvittavan taukotakista vessapaperiin.

• Tiedän retkeilijöitä, jotka sujauttavat talvisin muovipussin kahden sukan väliin, jotta jalkahiki ei kastele kenkiä. Tätä varten on myös olemassa höyrysulkusukkia. Itse harrastan tätä harvoin, koen kuivaamisen miellyttävämmäksi, jonka lisäksi ongelmaksi voi muodostua juoksuhautajalat.

• Silti, leirissä minäkin sujautan muovipussit kenkiin, jolloin kuivat sukat eivät kastu. Toimii myös sandaalien kanssa, jolloin ne toimivat lämpiminä leirikenkinä myös syksyllä!

• Tauoilla yllättävän hyvä suoja on sateenvarjo. Aina voi pystyttää tarpin, mutta enää en naura sontsalle erämaassa.

• Kostealta aluskasvillisuudelta sekä lumelta kengissä suojaa säärystimet.

• Päiväretkillä ja juoksulenkeillä sujautan kalvottomiin kenkiin Sealskin-sukat, jotka pitävät veden ulkona ja siitä huolimatta hengittävät hieman.

• Kuorivaatteiden vedenpitävyyteen vaikuttaa valtavasti niiden hoito ja huolto. Takkisi ei välttämättä ole entinen, vaan kaipaa säännöllistä pesua ja oikeita hoitoaineita sekä lämpökäsittelyä.

• Karttataskun voi korvata hankkimalla moderneja vedenpitävälle materiaalille tulostettuja karttoja.

• Elektroniikalle voi hankkia tai tehdä uudelleenkäytettäviä kosteudenpoistajia. Lisäksi lämpötilavaihtelut aiheuttavat höyrystymistä, joten lämmitä aina elektroniikkasi asteittain. Esimerkiksi pakkasesta eteiseen tai lattian rajaan, sitten vasta lämpimälle laverille.

• Olen kuullut, että joku kantaa kevyttä tiskirättiä mukanaan, jolla voi ensitöikseen kuivata kondension sisäteltan pinnalta tai makuupussin päältä.

Retkeilyn iloa, kelistä huolimatta! Kuulen mielelläni sinun vinkkisi ja kommenttisi, laita viestiä vaikka Instagramissa. ✨